Dropbox hakkaa Google Driven
Dropbox on tyylikäs ja helppokäyttöinen. Imuroi klientti omalle koneellesi ja suorita asennus. Sen jälkeen koneellasi on kansio, jonne voit siirtää tavaraa. Jos asennat Dropboxin toiselle koneelle saat tiedoston sieltä käyttöösi ihan kuin se olisi juuri sillä koneella. Sinulla on aina viimeisin versio tiedostosta käytössäsi. Lisäksi pääset käsiksi tiedostoihin suoraan www-selaimen avulla.
Dropbox synkronisoi automaattisesti taustalla tiedostoissa tapahtuvia muutoksia. Lisäksi ohjelma osaa synkata vaikka muut koneesi olisivat vaikka Windows, Mac ja Linux. Voit myös kutsua muita käyttäjiä, joille jaat tiedostojasi.Dropbox on ilmainen jos tyydyt kokoluokkaan 2 GT. Mutta, jos suosittelet ohjelmaa kavereillesi voit kasvattaa tallennustilan suuruutta 5 MT saakka.
Kuinka sitten Dropbox toimii? Kun olet imuroinut ohjelman ja asentanut sen, tulee kysymys oletko uusi vai vanha käyttäjä. Kun olet kirjautunut joko uutena käyttäjänä tai vanhalla tunnuksella, alkaa Dropbox toimia kuin se olisi osa resurssienhallintaa. Dropbox on koko ajan yhteydessä palvelimeen, jonka palvelun tuottaa Amazon S3 eli kapasiteettia riittää. Alla kuva Dropboxista.
HUOM! Katso nuoli, tiedostossa oleva ikoni kertoo, että tiedostoa ollaan vasta siirtämässä palvelimelle. Huomaa myös osoite Dropboxiin eli sen sijainti koneellasi.
Yksi Dropboxin etuja on, että siirrettyäsi tiedoston Dropboxiin, on sinulla samalla varmuuskopio. Voit poistaa tiedostoja Dropboxista ja palautta jo poistettuja tiedostoja. Lisäksi pääset käsiksi tiedoston aiempiin versioihin – siihen tarvitset tosin webkäyttöliittymää. Toisaalta webkäyttöliittymä on varsin näppärä ja toimiva.
Tässä näkymä webkäyttöliittymästä. Olen merkannut nuolilla viimeisimmät tapahtumat (Recent Events) sekä poistetut tiedostot (Show deleted files).
Koska Dropbox toimii myös siten, että useat käyttäjät voivat käyttää samaa tiliä, on mahdollista myös seurata ketkä ovat online-tilassa. Se on myös tietoturvaa, että ip-numero ja koneen nimi näkyvät niille, jotka ovat kirjautuneena.Voit myös säätää Dropboxin asetuksia internetliikenteen osalta.
Oikealla hiiren painikkeella (kakkospainike) voit valita www-käyttöliittymän ja sitten pääset moniin uusiin mielenkiintoisiin valintoihin. Mielenkiintoinen on esim. "Download folder" ja "Restore files". Noilla toiminnoilla voit pakata tiedostot ja ladata ne koneellesi tai sitten voit palautta jo poistetut tiedostot.
Linkki:
Dropboxin kotisivut
3 parasta ruudunnauhoitusohjelmaa
Ruudunnauhoitus tarkoittaa sitä, että nauhoitetaan kaikki mitä tietokoneen ruudulla tapahtuu. Osaan nauhoituksista voi liittää mukaan myös äänen. Erityisen käteviä nämä ruudunnauhoitusohjelmat ovat ohjeiden teossa eli kun esimerkiksi opetetaan HTML:ää.
Kokemukseni mukaan Camtasia on selvä ykkönen. Sen käytön oppii hetkessä ja sitten kaikki on mahdollista. Nauhoituksen osalta Camtasia on kuin mikä tahansa muu ruudunnauhoitusohjelma, mutta kaikki hieno alkaa vasta nauhoituksen jälkeen. Camtasian avulla voit muokata nahoitustasi mielesi mukaan. Ehkä sen paras ominaisuus liittyy zoomaukseen eli jos haluat jonkun osannäkyvän selvästi, voi zoomata suoraan sinne missä toiminto tapahtuu.
Ohjelma on maksullinen, mutta suosittelen silti. Muitakin maksullisia vastaavia ohjelmia on, mutta mielestäni Camtasia on ykkönen. Ilmaisohjelmia kategoriasta löytyy todella hyviä haastajia. Kakkostilan omassa arviossani vie Screencast-O-Matic, joka toimii webissä. Ilmaiseksi voi nauhoittaa peräti 15 minuutin pituisia pätkiä. Eikä työhän tarvita kuin internetyhteys ja www-selain, jossa on Java. Sitten vaan nauhoittamaan.
Jos haluat nauhoittaa pidempiä nauhoitteita kuin 15 minuuttia, joudut pulittamaan noin 13 euroa lisää per vuosi. Ellei minulla olisi työpaikan puolesta käytössäni Camtasiaa suosittelisin ehdottomasti tätä.
Kolmannen sijan vie Jing, joka on varsin kätevä. Ilmaisversion huono puoli on nauhoituksen lyhyys eli vain 5 minuuttia. Pienellä maksulla, joka ainakin ennen oli 15 euroa vuodessa. Lähinnä tässä ohjelmassa viehättää se, että nauhoituksen aloittaminen on helppoa. Ruudun yläreunassa on Jing aina valmiina nahoituksen aloittamista varten (ks. kuva vieressä).
Tiedän, että listalta jäi monta hyvää ohjelmaa kuten esim. onlineohjelma Screenr ja Applen iShowU, mutta niistä kirjoitan vielä myöhemmin.
.
Google Drive
Koska eri puolilta alkoi kuulua sellaista juttua, että Google Drive on valmis ja toiminnassa, oli minunkin taas kokeiltava. Niinhän siinä kävi, että minäkin pääsin heti tänään Google Driven käyttäjäksi. Nyt Googlen sovelluksia on kokonainen rivi.
Google Drive on pitkään kaivattu lisä Googlen monipuolisiin työkaluihin. Aiemmin tiedostoja ei voinut tallentaa suoraan Googleen vaan oli käytettävä Googlen omia työkaluja kuten esim. Google Docs. Nyt tilanne on toinen, koska voit tallentaa mitä tahansa tiedostoja koneellesi kansioon Google Drive. Lisäksi Google hoitaa synkronoinnin niin, että pian tiedosto on netissä Google Drivessä ja pääset siihen käsiksi mistä päin maailmaa tahansa. Joten ensimmäinen toimenpide mikä kannattaa suorittaa on asentaa Google Drive koneellesi. Google Drive suosittelee sitä näkyvästi ja ehdottomasti kannattaa asentaa.
Asennuksen jälkeen sinulla on koneellasi kansio Google Drive. Sinun tarvitsee vain laittaa sinne tiedostot, jotka haluat jakoon Google Driven kautta. Lisäksi Google on tallentanut sinne valmiiksi mm Google Docsit.
Google Dokumenttien laajennus?
Google Drive vaikuttaa olevan liina hyvä ollakseen totta. Tarkemmin katsottuna kyseessä onkin Google Dokumenttien laajennus. Eli jos tallennat omalla koneellesi kansioon Google Drive esim. Wordillä tehdyn tiedoston, se kyllä löytyy Google Drivestä myös netin puolelta. Tosin netin puolella se on muuttanut muotoa ja onkin nyt Google Dokumentti, jota ei voi edes muokata. Lisäksi tarkemmin katsottuna kaikki Google Dokumentit, jotka ovat kovalevylläsi ovatkin Google Dokumentteja, joita ei offline tilassa voi muokata.
Kiusaus oli suuri kokeilla miten käy esim. mp3-tiedostojen samanlaisessa prosessissa. Tiedostot siirtyivät ja homma toimi. Mutta videomateriaalin osalta ei voi sanoa samaa, koska kestää ja kestää. Kuvassa näkyy, että hesacupin ja hydonaumasen kohdalla näkyy siniset nuolet sen merkkinä, että lataus on käynnissä.
Toinen tiedosto on suuruusluokkaa 100 MT ja toinen noin 900 MT, mutta ei siirry vaikka kuinka odottaa.Tai lopulta se 100 MT video siirtyi ja netin puolelta katsottaessa sitä toistaa samanlainen playeri kuin Youtubessa. Tosin saa tiedoston silti vielä takaisin omalle koneelle alkuperäisenä eli avi-muodossa. Jos tallennat zip-tiedostoja Google driveen niin sama homma, netin puolella Google pyrkii avaamaan zipatut paketit.
Google Docs on kehittymätön
Olen nyt kirjoittanut Google-dokumenteilla kaksi oppimateriaalia, jotka ovat yli 100 sivua pitkiä. Tässä vaiheessa on hyvä hieman kommentoida sitä, että mikä toimii ja mikä ei.
Heti alussa oli miellyttävä yllätys, että kuvien liittäminen onnistui kätevästi. Käytännössä tarvitsi ainoastaan painaa näppäinyhdistelmää CTRL+v ja kuva tuli kätevästi osaksi dokumenttia. Voisi sanoa, että yhtä helppoa kuvan liittäminen dokumenttiin on ainoastaan hyvissä tekstinkäsittelyohjelmissa. Toinen huomio heti alussa oli, että sisällysluettelo syntyy kätevästi. Sekin ihan samoin kuin tekstinkäsittelyohjelmissa eli muistaa vain käyttää otsikkoja.
Hyvin toimi myös dokumentin jakaminen muille käyttäjille. Hyvin sujui myös dokumentin muokkaaminen yhdessä muiden käyttäjien kanssa. Myös kommentointi sujuu.
Alussa kaipasin kovasti toimintoa, jolla olisi saanut leipätekstin muutettua yhdellä painalluksella. Jos kokeilin jossakin, että olisiko Times hyvä fontti, niin aina sama työ uudestaan ja uudestaan eli maalasit ja muokkasit. Viimein tähänkin tuli muutos, koska nyt leipätekstin voi laittaa halutunlaiseksi koko dokumentin osalta.
Puutteita ja isoja ongelmia
Google-dokumentit toimivat hyvin, mutta teksti- ja kuvamäärän kasvaessa lähelle 100 sivua ilmenevät ongelmat. Kun yrität liittää iso kuvaa, käy huonosti. Kuva ei koskaan ilmesty ja muutenkin dokumentti on jumissa tekstin kera eli “Trying to reach google.com”.
Tuollaista ongelmaa ei dokumentin teossa ollut, kun sivuja oli vähän. Toinen ongelma liittyy siihen, että tyylejä on vähän. Otsikoille riittää vaihtoehtoja, mutta leipätekstin osalta on heikkoa, koska on vain Normal text.
Tosin ehkä Google-dokumentteja ei ole suunniteltu pitkien dokumenttien tekemiseen, joissa tyyleistä on oikeasti jotakin hyötyä. Parin sivun dokumentissa tyyleistä ei juurikaan ole hyötyä.
Hämäävää on, että oletusarvoisesti Google-dokumentit eivät ole A4 muodossa. (ks “Paper Size”).
Heikosti toimii on myös suomenkielinen oikoluku. Pettymys oli myös nk “upload” toiminto. Yritin tuoda Wordillä tekemäni oppaan Google-dokumentiksi. Kävi kuitenkin niin, ettei se onnistunut. Google-dokumentit ovat edelleenkin tarkoitettu vain pienille dokumenteille.
Kaikkein heikoiten Google Docs toimii silloin, kun dokumentti on yli 100 sivua pitkä ja sisältää kuvia. Google Docs ei saa siitä aikaiseksi PDF:ää tai Word-dokumenttia eikä mitään muutakaan. Lopputulos on aina sama eli dokumentti ilman kuvia. Surkeasti toimii myös Wysiwyg, koska PDF on aina jotakin muuta kuin miltä se vielä selaimessa näytti
Google teki minusta säveltäjän!
En ole koskaan ollut musikaalinen. Musiikista arvosana oli kuusi ja sekin oli yläkanttiin. En osaa soittaa mitään instrumenttia ja musiikkimakuni on huono. Onneksi nykytekniikan aikakaudella minustakin saatiin oikea säveltäjä. Tein nettiin ihan ihka oman musikaalisävellyksen eli tuollaisen kuten alla.
Tuo video, jossa koitan ruotsiksi selittää mikä RSS on, päättyy nolosti virheisiin. Siksi ajattelin leikata lopusta tavaraa pois, mutta silloin huomasin Youtuben ilmoittavan seuraavaa.
Hienoa, että ääneni on normaalia parempi! Tosin huono puoli tuossa on, että Google epäilee minua tekijänoikeusrikkomuksesta. Kyseessä on heidän mielestään musikaalisävellys, vaikka musiikkia ei videossa ole lainkaan. Ja sitten on ukaasia, että voin kiistauttaa prosessin.
Mitäpä tuota kiistämään. Kyllä minä röyhkeästi kopioin tuossa esityksessä Music Publishing Rights Collecting Societyn eräästä musikaalisävellystä. Olin varma, ettei kukaan huomaa. Googlea ei näköjään voi jymäyttää millään, vaikka kuinka yrittäisi.
Arkiähky
Sattuipa yksi päivä olemaan aikaa ja menin kirjastoon ja luin kirjan “Arkiähky taudikuvaa & ajankuvaa”, jonka kirjoittajana Jussi Koski. Kirjan teema on mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Jo sivulla 17 tulee asiaa: “Pitäisikö arjen kehittää vai kuolettaa vahvoja puoliamme? ” Havaintojeni mukaan, jotka tietenkin ovat subjektiivisia, nykyaikana korostetaan joitakin piirteitä ja toisia kitketään pois. Johtamiseen sopii hyvin öykkäröinti ja ADHD. Tai ainakin jossain kirjoituksessa mainittiin johtajilla usein olevan ADHD. Pois kitkettäviä piirteitä ovat ujous, arkuus tai Aspergerin syndrooma eli AS. Tosin nykyään on niin monta syndroomaa, että jokaisella on kohta jokin syndrooma. Lähinnä itseäni nyppii, että joku syndrooma on toista parempi eli toivottu ominaisuus ja toinen taas on epätoivottu huono ominaisuus, joka on kitkettävä pois.
Koski ei jää pohtimaan erilaisuutta vaan paahtaa eteenpäin ja heittelee “kuluttaa pääomaa vai oppia uutta?” tai “hidas ja hiljainen seurustelu” kunnes viimein löytää maalin:
“Tärkeät asiat ja arvot jäävät jäsentymättä, olennaisuudet oivaltamatta. Mennään muiden peesissä oletusasetusten mukaan. Ja oletusasetuksethan on operationalisoitu kiireeksi, hössötykseksi, kvartaalikapitalismiksi [..] pintaoppimiseksi ja yleisemminkin pinnan palvonnaksi. ” (s. 19)
Koski ei taaskaan perustele väitettään tai osumaansa vaan jatkaa fraaseilla: “arki pilaa tunnelman”, “kun käyttöjärjestelmä kaatuu jäävät varsinaiset työt tekemättä” tai ” Turn off Tv turn on life.”
Hölmöläisten johtamisakatemia
Sivulla 82 Koski viittaa Maslowiin ja kysyy, että mitä mieltä olla kaverista, jonka työkalupakissa on vain vasara. Se vasara voisi olla vaikka muutosmania tai ajatusmalli, jonka mukaan mikä tahansa kriisi tai kehitystilanne ratkeaa lisäämällä muutosta siis vähentämällä pysyvyyttä. Rutiinit nollataan, minkä seurauksena työteho notkahtaa. Lisäksi muutosmaanikko innostuu varmuuden vuoksi kaikesta eli on eräänlainen hyppyheikki. Koski ennustaakin luultavasti oikein, että pysyvyys on tulevaisuudessa liikkeenjohdon megatrendi. Muutoin voi käydä huonosti: “työtä kehitetään meillä niin paljon, että se jää kokonaan tekemättä” (s. 87).
Hölmöläisten johtamisakatemiasta Koski siirtyy nopeasti kokouksiin ja palavereihin ja ainakin yksi hyvä sitaatti pitää poimia: “Lisäksi kaikkein idiooteimmat idiootit valjastavat kokouksen kuin kokouksen sosiaalisen pörhistelyn, kukkoilun ja itsekorostuksen välineeksi.” (s. 92) Homman juju on, että pitää kuulostaa fiksulta niin pääsee töihin ja saa vaikutusvaltaa. Mutta kuinka on edes mahdollista, että kaikki ovat samaan aikaan kiinnostuneita samoista asioista?
Loppuun vielä sitaatti: “Useat ihmiset kuolisivat mieluummin kuin ajattelisivat ja niin he tekevätkin” Russel, joka myös kirjasta poimittua. Loppuun saakka en kirjaa jaksanut, koska tuli ähky.
Keskittäminen kannattaa
Best Parctice -hankkeet ovat usein yhtä harhaan johtavia kuin Cargo Cultti. Richard Feynman kertoo, että eräs heimo vaurastui toisen maailmansodan aikana. Vaurastumisen syynä olivat sotilaat, jotka toivat mukaan kaikenlaista hyvää, josta heimon jäsenet pääsivät osalliseksi mm. vaihtokaupan avulla. Sota loppui aikanaan ja alkoi paluu arkeen.
Aikansa surkuteltuaan heimo keksi, että isot linnut tulivat taivaalta ja toivat vaurauden tullessaan. Heimo rakensi viidakkoonsa kiitoradan ja rakensi lennonjohtotornia muistuttavan rakennelman, jossa oli myös antenneja eli bambukeppejä taivasta kohti sojottamassa. Lisäksi he sytyttivät joka ilta soihtuja pitkin rakentamansa kiitoradan reunaa. Lennonjohtotornin näköisessä rakennelmassa istui aina yksi henkilö kookospähkinän puolikkaat korvillaan (muistuttivat kuulokkeita).
Vaikka heimo teki kaiken oikein, ei koneita koskaan saapunut.Voimme pitää heimoa tyhmänä, mutta itse toimimme usein samoin. Kopioimme malleja sen kummemmin miettimättä. Malliksi luokanopettajalle voi kelvata yliopistossa suoritettu kasvatussosiologian liittyvä verkkokokeilu. Vielä parempi on jos löytyy oikein tieteellisesti tutkittu malli. Kuitenkin lähes aina käy kuten Cargo heimolle.
Onneksi on olemassa poppamiehiä. Kun saarelle ei lentokoneita tulee, ottaa paikallinen poppamies ohjakset käsiinsä. Hän toteaa, että heimo teki kaiken oikein, mutta saari on liian pieni. Hän kertoo nähneensä, että isoille saarille laskeutuu lentokoneita. Heimon on aika siirtyä isommalle saarelle jatkamaan rakentamista. Mekin uskomme kyseistä poppamiestä. Kuljemme kohti isompia projekteja, isompia kouluja, isompia kuntia ja isompia yliopistoja. Kaikki sujuu hyvin, kunhan lennonjohtotornissa kookospähkinät vaan sattuvat olemaan oikeassa asennossa ja saari on tarpeeksi iso.
Markkinoijat valehtelevat
Tämä päivä on näköjään markkinoinnin päivä. Alan ymmärtää miksi kaikki puhuminen markkinoinnista saa minut vihaiseksi. Seth Godin! Joo ei guruja, mutta olkoon tällä kertaa. Pidän hänen kirjastaan ” All marketers are liars”. Kärjistäen voisi sanoa, että me kaikki olemme valehtelijoita. Luomme kuvan itsestämme, joka ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä pohjiltamme olemme. Luomamme kuva itsestämme on ylikorostunut ja jopa valheellinen. Kun markkinamies osaa hommansa hän osaa valehdella meille lisää eli vahvistaa meidän valheellista kuvaa itsestämme. I
tse luulen olevani irrallaan moisesta hömpästä. Mutta minäkin olen pelissä mukana. Jotenkin minulle on myyty kirjasto kotiini. Kait vahvistan sillä mielikuvaa itsestäni fiksuna ihmisenä.
Kaikkea itselle merkityksellistä ei haluta tuoda esille
Uusien menetelmien luominen on muotia, eikä menetelmien luominen ole mikään pedagogien yksinoikeus. Tosin nykyään kaikki menee läpi ilman mitään sensuuria, koska kritiikki on hävinnyt. Kaikkien pitää vaan hymyillä ja muistaa nami nami ja joustoa polviin sekä taikasanat konstruktivismi, yhteistoiminnallinen oppiminen, pbl, lbd ja metakognitio. Menetelmäksi ei tuon mittapuun mukaan sovellu esim. luova narina.
Mutta niihin koulutuksen ratkaisujen kuten esim. blogit ja omien tuotosten julkaiseminen netissä. Sellainen toiminta nähdään keinona ratkaista koulun ongelmia kuten esim. paljon puhuttu kouluallergia. Kaikenlainen sosiaalisuus ja yhteisöllisyys on hyvää, koska konsultti on niin päättänyt. Herääkin kysymys, missä on kritiikki?
Lasten, nuorten ja aikuistenkin osalta on kyse siitä, että he haluavat rajata koulun ulkopuolelle osan itselleen tärkeimmistä piirteistään, ominaisuuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan. Sakari Saukkonen kirjoittaa väitöskirjassaan:
“Välttämättä aivan kaikkea itselle merkityksellistä ei haluta tuoda esille, käyttää ja saattaa arvioitavaksi koulussa. Koulussa ei siten näyttäisi rakentuvan niinkään lapsen “kokonaispersoonallisuus” vaan koululaisuus – koulussa toimivan lapsen rooli, johon toiset mukautuvat toisia paremmin.”
Saukkonen jatkaa “Koululaistilan selvärajaisuus ja erottuminen muusta elämästä tuo turvallisuutta. Toisaalta myöhäismodernin kulttuurin tilanne saattaa olla omiaan nostamaan esiin etenkin lasten kohdalla halun turvata edes jossain varmaan ja selkeään – olipa se sitten vaikka vanhanaikainen koulu. On myös kysyttävä, onko kriittisen koulutussosiologian huoli lapsista massakoulutuksen myllyssä aikuisnäkökulmasta rakennettua sapelinheiluttelua kuviteltua vastustajaa vastaan. Lapsille tuo vastustaja, siis aikuisten logiikan mukaisesti määritelty rajoittava ja karsinoiva koulu, onkin paljon muutakin, myönteisempää.”
Elämme kohta yhteiskunnassa, jota Pekka Uotila kuvasi jo 1999. Uotilan kuvaamassa skenaariossa yhteiskunnassa EU:n skolarit kiertävät ympäri maata arvioimassa ihmisiä, halusivat he sitä tai eivät. Pekka Uotila kuvasi modernin viimeistä vaihetta Netix Pressin kolumnissa seuraavasti.
“EU:n liittovaltion palkkaamat laajasti sivistyneet, monitaitoiset skolaarit etsivät oppimistapahtumia, palkitsevat oppimistuloksia ja hyväksyvät suorituksia kansalaisten tilauksesta tai oman valppautensa ansiosta kaikkialla Euroopassa.
Skolaari voidaan kutsua paikalle baarissa kehkeytyneen lennokkaan, syvällisen intohimoisen keskustelun äärelle baarimikon hälyttämänä. Skolari seuraa keskustelua aikansa, toteaa osanottajien henkilöllisyyden, tekee lyhyen raportin tapahtumista ja toteaa konversaation oikeuttavan riittäväksi näytöksi yhteiskuntapolitiikan perusteisiin kahden opintoviikon edestä.
Skolaarin kutsulaite hälyttää seuraavaksi kuuntelemaan 50-vuotispäivillä esiintyvän kitaristilaulajan esitystä. Peruskoulun musiikin arvosanan korotus?” (Uotila 1999)”
Minä en ymmärrä miksi väen väkisin jokaisen suomalaisen on saatettava kaikkea hänelle merkityksellistä arviotavaksi.
Oppimisalustat ja SCORM
Edellisessä kirjoituksessani todistelin SCORMin hyvyyttä. Toimiakseen SCORM edellyttää kuitenkin sitä tukevaa oppimisalustaa. Open Sourcen osalta SCORMia tukevia oppimisalustoja ovat seuraavat.
Itse olen kokeillut noista ainoastaan Doceboa siten, että olen tuonut sisällön SCORM –pakettina.
Kaupallisella puolella vaihtoehtoja ovat ainakin seuraavat, joista minulla ei tosin ole lainkaan omakohtaista kokemusta.
Suomalainen toimija Discendum Optima on kunnostautunut SCORMIN suhteen, koska ohjeita löytyy jopa siihen kuinka Optimalla tehty materiaali saadaan SCORM paketiksi. Muutenkin sivustolla on selostusta siitä mitä SCORM vaatii oppimisympäristöltä.