03 Bloggaus

Bloggaus on tällä hetkellä nouseva trendi. Yhdysvalloissa noin 7 prosenttia internet-käyttäjistä pitää web-päiväkirjaa eli blogia. Vuonna 2003 vastaava luku oli kaksi prosenttia. (Mannila 2004.). Suosiosta on lisäksi osoituksena Dave Winerin palkkaaminen Harvardin yliopistoon "bloggausevankelistaksi" (Kari T 2003). Microsoft hakee mahdollisesti uutta bisnestä blogeista. Bill Gatesin mukaan blogit tekevät viestinnästä erittäin helppoa ja ne sopivat yritystenkin työkaluiksi. (Karvonen 2004.)

Bloggauksella on omat hyvät puolensa. Blogien lukeminen ja kirjoittaminen kehittävät luku- ja kirjoitustaitoa. Blogit luovat lisäksi yhteisöllisyyttä, koska jokuhan niitä blogeja lukee. Unohtaa ei myöskään sovi, että ajatusten jakaminen kokemastaan on paitsi hauskaa myös hyödyllistä. Jotkut jopa onnistuvat myymään bloginsa kustantajalle, joka sitten julkaisee kirjan. Yksi sellainen esimerkki on

Supermamman. Suomessa kohutuimmaksi blogiksi nousi jokin aikaa sitten Panu Rajalan nettipäiväkirja. Ulkomailla on puolestaan pärjännyt hyvin Aki Riihilahti. Suomen bloggaajat löytyvät Pinseristä.

Bloggaaminen on journalismia

Yksi ensimmäisiä ja tunnetuimpia bloggajia on Justin Hall. Hänen mukaan bloggaaminen on journalismia, jossa kirjoittaja raportoi itsestään. Mutta se, mitä bloggaajalle tapahtuu, ei koske pelkästään häntä itseään. Hyvä esimerkki on se, kun Justin Hallin matka Suomeen. Hall juuttui New Yorkin lentokentälle USA:n koillisosan pimentäneeseen sähkökatkon vuoksi. Hall tietty kirjoitti kokemuksistaan pimentyneellä lentokentällä.

Hall uskoo blogien muuttavan tiedonvälitystä. Hänen mukaansa blogit tarjoavat välähdyksen journalismin tulevaisuudesta! "Nyt esimerkiksi sanomalehdet antavat lukijalleen vasta lopullisen tarinan, joka on toimitettu ja käsitelty. Tulevaisuudessa lehtijuttu saattaa tulla meille verkossa ensin toimittajan blogina tai muistiinpanoina, sitten lopullisena tarinana. Tarinaakin voidaan sen julkaisun jälkeen muokata, kun käsitellyssä asiassa tapahtuu muutoksia". Justin visioi myös aikaa, jolloin ihmiset alkavat kuvata lyhyitä videopätkiä puhelimillaan. Silloin blogeissa olisi muutakin kuin tekstiä ja linkkejä. (Mikrobitin blogi 2003.)

Ruotsissa Mikael Pawlo toteaa kirjoituksessaan "Folkmordet bloggarna glömde ", etteivät ruotsalaiset bloggaajat ole mitään ruohonjuuritason journalisteja. Hän mainitsee mm. esimerkkinä sen, ettei yksikään hänen seuraamansa blogi käsitellyt sellaisia aiheita kuten Sudanin Darfurissa tapahtuva kansanmurha. Kyseessä ei ole mikään salaliitto Chomskyn mittakaavassa, vaan kyseessä on tietämättömyys ja kiinnostuksen puute. Tosin ei muutkaan mediat juuri aihetta käsitelleet. Ei kyllä löydy aiheesta muuten suomenkaan www-medioista paljoa tietoa, ei ainakaan jos etsii hakukoneilla.

Justinin neuvoja

"Ensinnäkin aloittaminen merkitsee sitä, että on älynnyt, että minulla on sanottavaa ja oikeus sanoa se. Se on jo hienoa. Toisaalta kannattaa muistaa, että kaikilla ei välttämättä ole persoonallisuutta tai sanallista kyvykkyyttä, joka tekisi blogista mielenkiintoisen. Kannattaa ehkä miettiä, voiko liittoutua jonkun toisen kirjoittajan kanssa". (Mikrobitin blogi 2003.)

Toinen Justinin neuvo on yksinkertainen. "Jos en löydä Webistä jotain, jota olen etsinyt, teen sen sinne".

Bloggaus ja vaalimainonta

Bloggausta on myös käytetty vaalimainonnassa. Aihetta on ruotinut mm. Kari T:

"Mielestäni osoittaa ehdokkaan suoraselkäisyyttä kirjoittaa asioista niin, että jättää halukkaille mahdollisuuden kommentoida julkisesti kirjoituksia. Se, kuinka paljon äänestäjiä tällainen blogi tavoittaa on eri asia. Tukimediana tämä on kuitenkin interaktiivisuudessaan toimiva." (Kari T 2002)

Bloggaus on terapiaa

Kesällä 2004 oli Mikrobitissä uutinen, jonka mukaan bloggaus on teineille terapiaa. Uutisessa kerrotaan kuina David Huffakerin mukaan nuoret paljastavat päiväkirjoissaan enemmän yksityiselämänsä yksityiskohtia kuin esimerkiksi chateissa ja keskustelufoorumeissa. Huffaker huomasi, että blogit toimivat nuorille terapeuttisena itseilmaisun välineenä. Yleensä blogeissa kerrotaan jokapäiväisestä elämästä. Huffakerin mukaan kirjoitusten aiheet ovat usein sellaisia, joista ei tosielämässä ehkä voisi puhua niin vilpittömästi. Esimerkiksi Huffakerin seuraamista blogeista 15-vuotiaat teiniäidit esimerkiksi kertoivat kokemuksistaan. Huffakerin tutkimus kattoi 70 blogia, jotka olivat 13 -16 -vuotiaiden nuorten kirjoittamia. (Mikrobitti 2004.)

Tiede, oppiminen ja blogit

Justin Hall toteaa, että "everyone's story has validity". Mäyrä kuitenkin huomauttaa, että eri näkemyksissä on arvonsa, mutta tieteen tulisi myös kyetä hahmottamaan kokonaisuuksia yksittäisten tarinoiden takaa. Lisäksi jonkin ilmiön ymmärtäminen vaatii systematiikkaa ja sellaista on vaikea kehittää täysin rajattomassa toimintakentässä, jollainen esim. internet on.