free webpage counters
ETUSIVU materiaalit

05 Rakkaalla lapsella on monta nimeä


Suomessa puhutaan yleisesti oppimisaihioista, joilla tarkoitetaan pieniin yksikköihin jaettua digitaalista oppimateriaalia. Kansainvälissä yhteyksissä käytettään termiä "learning object". Ruotsalaiset käyttävät termejä lärmodul, lärkomponent ja lärresurs". Jostain syystä suomen kieleen ei olla tuotu vastaavia termejä kuten oppimismoduuli, oppimiskomponentti, oppimisresurssi, oppimiselementti tai oppimisobjekti.

Kyse ei ole pelkästään termistä, sillä myös määritelmien suhteen on ongelmia. Oikeastaan edes englanninkielistä termiä ei ole määritelty. Näin väittää esim. Mortimer (2002). "It may surprise you that no single learning object definition exists within the e-learning industry. Learning objects are different things to different e-learning professionals. In fact, there seem to be as many definitions as there are people to ask. " Toisaalta Mortimer (2002) itse on yrittänyt hahmotella omaa määritelmää tai ainakin vaatimuksia määritelmälle.

Mortimerin (2002) mukaan määritelmän pitäisi kattaa seuraavat osa-alueet:

"content: a learning objective, the content and learning activities supporting that objective, and the assessment that's mapped to the learning objective

size or seat time: a chunk of learning that takes no longer than 15 minutes to complete

context and capabilities: a nugget of learning that can exist stand alone and be delivered to a learner on an as-needed, just-in-time, just-enough basis

tagging and storage: a piece of content that's described with a standardized set of metatags. " (Mortimer 2004.)

Yleensä määritelmät eivät täytä Mortimerin (2002) vaatimuksia. Tässä joitakin esimerkkejä, joita poimin sivulta: http://people.cohums.ohio-state.edu/dagefoerde2/NLII_LO/definitions.htm

"a learning object is defined as any entity -digital or non-digital- that may be used for learning, education or training." (IEEE Learning Technology Standards Committee (LTSC))

"Any digital resource that can be reused to support learning." (David Wiley )

Toisaalta Mortimer (2002) on myös kuvaillut oppimisaihioita eli hyvin lähellä hän liikkuu määritelmiä, mutta jostain syystä mitään valmista ei synny. Hänen mukaansa oppimisaihio on yhtä kuin sisältö, mutta sisällön on oltava pienempi yksikkö kuin kurssi tai oppitunti. Mortimerin mukaan oppimisaihio tarvitsee myös kontekstin. Se ei ole jotain, joka olisi pelkässä tyhjiössä. Lisäksi tarvitaan aineiston metatiedot ja aineiston hallintajärjestelmä, jonka avulla aineistoa säilötään ja jaetaan.

Mortimer (2002) suhtautuu epäilevästi myös standardeihin. Esimerkiksi SCORM standardi kertoo kuinka sisällölle laitetaan oikeanlaiset etiketit. Tilannetta voidaan verrata säilykepurkkiin. Etiketti kertoo mitä säilykepurkki sisältää. Se ei kuitenkaan kerro mitä sinne laitetaan tai kuinka paljon. Kyse on siis siitä, että pelkästään kehitellään erilaisia sisällön luokittelutapoja kuten avainsanat tai sisällön metatiedot yleensä (esim. kirjastoluokka, soveltuvuus, kieli jne.) Ongelma on se, ettei fokusoida itse sisältö, kuinka paljon sisältö yhteen oppimisaihioon laitetaan? Tai kuinka varmistetaan, että oppimisaihio on todellakin udelleenkäytettävä tai modulaarinen, jota sen voi liittää osaksi isompia kokonaisuuksia.

Mortimerin (2002) mukaan pienten sisältökomponenttien tallentaminen tietokantaan ei sinänsä ole mikään uusi tai kummallinen juttu ohjelmistokehityksen puolella. Yleensä on vielä niin, että mitä pienempi komponentti on kyseessä sitä paremmin se on käytettävissä uudelleen ja liittävissä muihin komponentteihin. Opetusalalle digitaalisuus ja uudelleenkäytettävyys ovat uusia juttuja ja sammalla on syntynyt uusia työkaluja modulaarisen sisällön ylläpitoon ja hallintaan.

Ylläpitotyökalun pitää Mortimerin (2002) mahdollistaa sisällön tuotto, hallinta, säilöntä ja jakelu. Yleensä sisältö tallennetaan tietokantaan XML muodossa, mutta jakeluvaiheessa se onkin HTML-muodossa. Näin siksi, että selaimet näyttävät nykyisin kunnolla vain HTML:ää. Ihanne on, että sisältö tehdään kerran ja sitä käytettään useasti ja useassa eri yhteydessä. Lisäksi sisältö pitää erottaa ulkoasusta.