07. Modulaarisuus

Ville Venäläinen (2004) pohti Internetixin sähköpostilistalla oppimisaihioita ensimmäisen kerran 26. tammikuuta 2004. Venäläisen mukaan Bertrand Meyer on määrittänyt kirjassaan Object-Oriented Software Construction (Second Edition) viisi yleistä kriteeriä, joiden avulla voidaan tarkastella onko jokin ohjelmakomponentti modulaarinen. Venäläisen mukaan samaa jakoa voidaan soveltaen käyttää myös oppimateriaalin tuotannossa. Venäläinen suomensi vapaasti Bertrand Meyeyrin kriteerit seuraavasti:

Listan pohjalta Venäläinen jatkaa ohjelmistopuolen modulaarisuuden selvittelyä, mutta hän löytää myös yhtymäkohtia oppimisaihioihin. Venäläisen (2004) mukaan kyseessä on viisi ohjaavaa ideaa joista voidaan arvioita tuotoksen modulaarisuutta: miten hyvin se on siirrettävissä, ylläpidettävissä ja koostettavissa osaksi muita kokonaisuuksia. Venäläisen mukaan kohdat 1 ja 2 ovat luonteeltaan aika selkeitä: esim. tekstiä ei saa kirjoittaa enää perinteisen oppimateriaaliformaatin eli kirjan muotoon. Luettavuus eli 3. kohta on hieman hämärämpi mutta Venäläinen arvelee, että kyse voisi olla metatiedoista. Kyse on siitä, että jos aihiot ovat samaa "sukua" niin niihin on helpompi päästä myös kiinni luotaessa oppimisprosesseja, mutta yhtä lailla metatiedot helpottavat materiaalin ylläpitäjän työtä. Neljäs eli jatkuvuus kuvaa tapaa miten muu tieto linkittyy tai on linkittymättä siihen. Kohta viisi lienee näistä hankalin, eikä se liity varsinaisesti materiaalin tuotantoon, mutta kylläkin toiminnallisiin aihioihin jos niitä ohjelmoidaan.

Venäläisen (2004) mukaan nämä Bertrandin kriteerit tarkoittavat ohjelmistopuolella sitä, että pyritään eroon yksilösuorituksista keräämällä myös muiden kommentit osakokonaisuuksista. Samalla tieto asiasta leviämää muille ryhmässä toimijoille.

Mihin aihiot voivat johtaa?

Venäläisen (2004) mukaan aihioajattelu on koulutuksen sektorilla vasta alkusuoralla. Nykyisin oppimisaihiot jäävät atomitasolle. Helposti käy niin, että pyritään pelkästään kasaamaan yksinkertaisia ja pieniä liitettäviä kokonaisuuksia. Käytännössä tällainen toimintatapa johtaa Venäläisen mukaan vääjäämättä ainakin kahteen ilmiöön joista tullaan puhumaan (ellei jo puhuta) aihioiden yhteydessä: koostettavuuteen/koosteisiin sekä konfigurointiin. Koostettavuudella tarkoitetaan sitä, että aihioista muodostetaan jokin suurempi kokonaisuus, joka muodostaa vaikkapa tiettyyn aihealueeseen liittyvän suuremman aihion.

Konfigurointi tarkoittaa työkalua, joka mahdollistaa tuottajan räätälöidä omat esimerkkinsä materiaaliin. Yksinkertaisimmillaan voi olla kyse esim. kielten tehtävien laadinnasta jossa materiaalin tuottaja voi tehdä omat tehtävänsä. Venäläinen (2004) huomauttaa, että nämä aihioihin liitettävät työkalut voivat olla monimutkaisempiakin. Esimerkiksi matematiikassa voisi olla työkalu, jolla voidaan visualisoida kolmiulotteisia kappaleita tai fysiikassa ohjelma johon materiaalintuottaja voi kuvata jonkin fysiikan ilmiön esim. painovoiman käytöstä itse laatimallaan simulaatiolla. Tietysti näistä konfiguroiduista aihioista syntyy uusia jaettavia aihioita. (Venäläinen 2004.)