15 Kuva & laki

Suvanto ja Mäkelä (2004, 140) huomauttavat, että valokuvauksen peruslähtö on, ettei ketään kuvata vastoin hänen tahtoaan. Ainoan poikkeuksen muodostaa julkinen henkilö, joka suorittaa julkista tehtävää. Sellaisia henkilöitä ovat merkittävät vallankäyttäjät politiikan ja elinkeinoelämän alalla. On kuitenkin muistettava, että julkkiksillakin on yksityisyyden suoja. Heitä ei siis voi kuvata esim. heidän kotonaan.

Suvanto ja Mäkelä (2004, 140) kirjoittavat, että kotirauha on ehdoton. Ihmisen koti nauttii kotirauhan ja yksityisyyden suojaa. Erityisessä suojeluksessa ovat intiimit paikat kuten vessat ja makuuhuoneet. Sen sijaan auto ei kuulu kotirauhan piiriin. Lisäksi on huomioitava, ettei kotirauhan piiriin kuuluvaa ihmistä saa katsella kiikareilla. Lain rikkomista pidetään salakatseluna. Rikoslaki kertoo asiasta näin.

6 § Salakatselu

"Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa
1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka
2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,
on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava. " (Finlex).

Julkiset paikat ja tilaisuudet, joihin kaikilla on pääsy, eivät kuulu kotirauhan piiriin. Näin ollen esim. kadulla, kaupoissa ja urheilukilpailuissa saa vapaasti kuvata ihmisiä. On kuitenkin huomioitava, että tilojen haltija voi kieltää valokuvaamisen. Esimerkiksi rock-konserteissa ja ravintoloissa saattaa olla jopa totaalinen kuvauskielto. Fiksu kuvaaja varmistaa oikeiden kuvata ottamalla etukäteen yhteyttä tilaisuuden järjestäjään ja pyytää kuvausluvan. Lisäksi hän pyytää kuvausluvan myös kuvassa näkyviltä henkilöiltä. Julkisilla paikoilla kuten torilla sen sijaan valokuvaus on sallittua. Huomioi kuitenkin yksityisyyden suoja pätee myös julkisilla paikoilla. Ihmistä ei siis saa kuvata tilanteessa, joka loukkaa häntä. (Suvanto & Mäkelä 2004, 141.)

Suomessa ei ole kuvan kohteen koskevaa erityslainsäädäntöä. Rikoslaissa on otettu kantaa vain tapauksiin, joissa kuvattavaa kohdetta käsitellään siten, että se aiheuttaa hänelle kärsimystä. "rangaistavaa on yksityiselämää koskevan kuvan esittäminen [...] siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle." (Suvanto & Mäkelä 2004, 144.)

Suvanto ja Mäkelä (2004, 144) huomauttavat, ettei mainos- tai markkinointitarkoituksessa saa käyttää kuvaa, jos kuvassa näkyvä henkilö on tunnistettavissa. Mikäli henkilö on antanut luvan kuvan käyttämisen mainos- tai markkinointitarkoituksessa, on asia luonnollisesti kunnossa. Mikäli kyseessä on alaikäinen henkilö on lisäksi lupaa pyydettävä lapsen vanhemmilta. Kuvattavalla on luonnollisesti myös oikeus jonkinlaiseen korvaukseen kuvansa käytöstä mainoksessa.

Henkilöllä ei kuitenkaan ole oikeutta kieltää kuvansa julkaisemista, kun on kyse sananvapaudesta ja uutisoinnista. Tällaisissa tapauksissa henkilö ei myöskään ole oikeutettu saamaa korvauksia kuvansa käyttämisestä esim. uutiskuvana. On kuitenkin huomattava, että em. yhteyksissä kuvan julkaiseminen ei saa loukata kuvattavaa. Kuvaa ei myöskään saa käyttää väärässä asiayhteydessä.

- henkilöllä ei kuitenkaan ole oikeutta kieltää kuvansa
 julkaisemista, kun on kyse sananvapaudesta
 ja uutisoinnista. (esim. Puumalan lossi)

- tavalliset valokuvat eivät saa suojaa, jos ne on

 julkistettu ennen vuotta 1966

- tavallisten valokuvien suoja-aika on 50
  vuotta kuvan ottamisvuodesta

- riittävän omaperäisten valokuvien suoja-aika on 70 vuotta

 tekijän kuolinvuoden päättymisestä