Lineaarinen teksti hypertekstistä

Tekstistä hypertekstiin

Teksti - tulkittavista merkeistä muodostuva kokonaisuus
Lineaarinen teksti - tekijän määräämässä järjestyksessä tulkittava teksti
Hyperteksti - ei-lineaarinen teksti joka koostuu linkkien yhdistämistä solmuista
Hypermedia - myös muuta kuin tekstuaalista informaatiota eli kuvaa tai ääntä sisältävä hypertekstikokonaisuus

Hyperteksti ja perinteinen teksti

Hyperteksti on yleistynyt kielenkäyttöön uusien digitaalimuotoisten tekstien myötä. WWW-sivujen hypertekstit linkkisanoineen ovat monen ensi kosketus hypertekstiin. Kuitenkin monet perinteisistä perinteisimmät tekstit houkuttelevat käyttäjäänsä hyppimään kohdasta kohtaan, kappaleesta toiseen - tai vielä pitemmälle; lukijan omaan alitajuntaan.

Hyperteksti ei voi rakentua liian pienistä solmuista tai lopputulos olisi varsinainen Baabelin Kirjasto. Lauseiden sanojen varsin vapaasti jos tulos järjestys olisi olisi sisällä sekava päätettävissä käyttäjän. Snejn lsekalvt äaa aonetä knau mjtniaäjrn jiyst eel tsup khsräsio.

Monta tekstiä samassa tekstissä

Hyperteksti antaa avoimesti lukijalleen luvan tulkintoja tehden, assosiaatioita seuraten ja rakennetta muokaten jälleenrakentaa tekstin mieleisekseen. Lineaarisissakin teksteissä on tämä mahdollisuus, piilotettuna kylläkin. Teksti elää omaa elämäänsä sen jälkeen kun joku saa sen tulkittavakseen. Tulkinnat generoivat uusia tulkintoja sitä kiihtyvämmällä tahdilla mitä enemmän niitä tehdään. Vaikka tekstin merkistö pysyy samana, tekee ihmiskielen ja -mielen avoimuus mahdottomaksi kaikkien olla samaa mieltä.

Digitaalinen teksti

Teksti-TV on ensimmäisiä laajaan arkikäyttöön levinneitä digitaalisia hypertekstin käyttötapoja. WWW-sivut ja CD-ROM:it ovat tuoneet hypertekstin käsitteen arkikäyttäjän huulille. Internetin WWW-sivut mahdollistavat maailmanlaajuisen tietovaraston käytön - tosin vaarana on se, että tuo tietovarasto alkaa muistuttaa Baabelin kirjastoa: todellisen tiedon löytyminen on sattumanvaraista eikä löytyneen tiedon taustojakaan voi aina tutkia tarpeeksi täsmällisesti.

Internet on itse asiassa yksi teksti - useista pienistä kokonaisuuksista rakentunut hyperteksti jonka eri osat ovat linkkien tai hakukoneiden kautta yhdistettynä toisiinsa. Teknisyydestään huolimatta tämän ympäristön tärkein tekijä on kuitenkin käyttäjä joka toiminnallaan muokkaa tekstiä ja tekaa siitä orgaanisen alati muuttuvan kokonaisuuden.

Digitaalisesta muodostaan huolimatta tämä artikkeli on lineaarinen: etenee ylhäältä alas. Kuitenkin tämä on hyperteksti: osa Internetixin artikkelikokonaisuutta joka puolestaan on osa World Wide Webia josta kuka tahansa käyttäjä saattaa sopivaa reittiä tähän tekstiin päästä.

Lineaarisuus

Perinteinen teksti on järjestetty tiettyyn muotoon joka on paljolti välineen aiheuttama muodollinen ratkaisu: paperi säilyy parhaiten jos arkit sidotaan yhteen ja suojataan kansien väliin. Kirja tai lehti on myös markkinointimielessä hyvä ratkaisu, helposti miellettävissä oleva fyysinen objekti jonka koon joku on etukäteen määrittänyt - teksti alkaa ensimmäiseltä sivulta ja lukemisen voi lopettaa kun sivuja ei enää ole enempää.

Paperilla oleva teksti ei aina ole lineaarista - digitaalinen teksti ei välttämättä ole hyperteksti. Kaikki mikä ensi silmäyksellä näyttää lineaariselta ja valmiiksi jäsennetyltä ei aina ole sitä vaan teksti rakentuu uudelleen sitä mukaa kun sitä käytetään.

Lineaaristen tekstien käyttö hypertekstinomaisesti

Baabelin kirjasto; Fiktio

Fiktio - kaunokirjallisuus - on ollut perinteisesti alue joka on suonut tekstin laatijalle eniten vapauksia. Muoto on saattanut olla perinteinen - numerojärjestykseen sidottuja sivuja kansien välissä - mutta sisältö liikkuu tekstin itsensä sisällä ja lukijan päässä suuntaan ja toiseen tehden elliptisiä hypähdyksiä asioiden edelle toisiin maailmoihin tai jääden viipyilemään luomansa keinotodellisuuden saleihin. Tajunnanvirta ei pysy paperin uomassa vaan tulvii mielen alaville maille. James Joycen Finnegans Wake alkaa kesken lauseen - saman lauseen kesken jäävä alkuosa päättää romaanin joka näin muodostaa katkeamattoman ellipsin, jolle tosin on määrätty tietty aloituskohta.

Hollo-Louvre, Lovat-Sandelin; Sanakirjat

Sanakirjojen tieto on järjestetty aakkosjärjestykseen. Vaikka satunnaisesti joku tekstinpuutteesta kärsivä ahmimisikäinen lukija saattaakin aloittaa sanakirjan lukemisen alusta lineaarisesti edeten, tyypillinen käyttäjä poimii tekstin sisältä kulloinkin tarvitsemansa kohdan. Joskus sanakirjan hakusanan selitys viittaa muihin kohtiin.

Talous B8-B10; Sanomalehdet

Kliseinen vähättely tunnustaa lausujansa aloittavan lehdenluvun aina sarjakuvista tai urheilusivuista. Sunnuntainumero on jaettu osiin aasta deehen jotka kaikki on numeroitu omaan järjestykseensä ja joita brunssipöydässä perheenjäsenten kesken jaellaan. Sisällysluettelossa saatetaan viitata erilliseen viikkoliitteeseen joka on formaatiltaan ja taitoltaan aikakauslehdenomainen vaikka jaetaankin aamulehden välissä. Etusivu on täynnä eri kokoisia ja näköisiä mainoksia jotka kaikki kilpailevat lukijan nopeasti kiinnekohdasta toiseen poukkoilevan silmän huomiosta. Vaikka sanomalehti on romaanin ohella traditionaalisimman tekstimuodon tittelistä kilpaileva, huomaa edellisistä esimerkeistä sen rakenteen ja lukutapojen olevan yllättävän hypertekstuaalisia.

Linturi, H. et alii 1998, s.756; Tieteellinen teksti

Tieteellinen teksti on siinä mielessä rehellinen että se paljastaa olevansa suhteessa johonkin aiempaan. Tuo suhde kerrotaan lähdeviitteiden avulla jotta tekstiä lukeva voi tutustua sen pohjalla olevaan ajattelun - ja havaita tarvittaessa tekstin noudattavan tieteen käytäntöjä ja ajattelutapoja. Viittaus saattaa olla pitkäkin - lähde voi olla tavoitettavissa ainoastaan kaukolainan tai amazon.comin kautta ajallisesti ja paikallisesti toisaalla.

Kuka näytteli miespääosaa elokuvassa Casablanca?; Trivial Pursuit

Suositussa ajanvietepelissä tekstin etenemisjärjestys määräytyy sattumanvaraisesti - toisaalta arpakuution silmäluvun, toisaalta osanottajan yleissivistyksen ohjaamana. Käytännöllisyyden vuoksi ei tekstiä ole järjestetty sitomalla sivuja kansien väliin kirjaksi vaan eritelty pienemmiksi kokonaisuuksiksi, korteiksi joita säilytetään pahvilaatikossa. Juoni ja aiheet poukkoilevat. Menestyskirjojen ja klassikoiden tapaan pelistä on ollut markkinoilla myös matkaolosuhteisiin tarkoitettu halvempi pokkariversio.

Elämän suuri hyperkonteksti

Joku metafyysisyyteen ja valitutpalat-filosofiaan taipuva saattaisi väittää että itse asiassa elämä on hyperteksti - ihmiskohtalot törmäävät toisiinsa öisten laivojen lailla ja väylämme johtavat meitä sattumanvaraisiin suuntiin. Kukaan ei perimmältään voi hallita edes omaa elämäänsä siihen tapaan kuin kirjailija johdattelee käsittelemäänsä tekstiä ja sen illusoimaa maailmaa - siksipä lukijan ohjailema hyperteksti on loppujen lopuksi realistisin kaikista niistä tavoista yrittää jäsentää todellisuutta joita kirjallisuudeksi kutsumme.

Lopuksi vielä esimerkki kuinka hyperteksti toimii oppimateriaalissa. Ideana on, että opiskelija ohjataan oikealle tielle vaikka väkisin. Toiset siis etenevät suoraan ja ne jotka tarvitsevat tukea kulkevat omia polkujaan.

Linkit

Suositeltavia pidemmälle haluaville ovat seuraavat www-artikkelit:

Landow, George: Hypertext: The Convergence of Contemporary Critical Theory & Technology
http://www.stg.brown.edu/projects/hypertext/landow/ht/contents.html

Pilto, Risto: Contrasting Text and Hypertext
http://www.ekl.oulu.fi/staff/risto/htacc/text-ht.htm

Tiitinen, Pasi: Hajautettu hyperteksti tutkimuksen apuvälineenä
http://www.jyu.fi/~pti/gradu/hypvwww.htm

Tolva, John: The Heresy of Hypertext: Fear and Anxiety in the Late Age of Print
http://www.mindspring.com/~jntolva/heresy.html

Zachry, Mark: Comedy in the Playful View of Hypertext and other essays
http://www.public.iastate.edu/~mzachry/hypertext/files.html

Suositeltavia pidemmälle haluaville ovat myös seuraavat painotuotteet:

Ekholm, K. & Oesch, K. 1993. Hypermedia.
Heimburger, A., Alkula, R. & Kuhanen, T. 1990. Hyperteksti ja hypermedia.
Koski, A. & Oesch, K. 1993. PC-multimedia.
Lotman, Juri 1990, Merkkien maailma. Kirjoituksia semiotiikasta.
Oesch, K. 1993. Digitaalinen maailma.
Saarinen, E. & Taylor, M. 1994. Imagologies.

©Internetix 1998/Petteri Aranne