Testipsykologian historiaa

Kuten usein tieteessä käy, myös testauspsykologia keksittiin sattumalta. Kaikki sai alkunsa siitä, kun joskus lähes tasan vuonna 1800 astronomi Maskelyne huomasi, että hänen assistenttinsa merkinnät poikkesivat hänen omistaan. Assistentti sai potkut, ja itse asiassa koko juttu olisi painunut unholaan ellei saksalainen Bessel olisi kiinnostunut tapauksesta. Saksalaisella tarkkuudella Bessel ryhtyi tekemään kokeita ja lopputulos oli, että astrologien merkinnät poikkesivat toisistaan vaikka he havaitsivat saman ilmiön. Kyse oli lähinnä siitä, että astrologien reaktionopeudet poikkesivat toisistaan. (Fahner 1986, 15-17.)

Ensimmäinen teoreetikko ja älykkyystutkija

Darwin julkaisi oman merkittävän teoksensa vuonna 1859. Hänen serkkunsa Francis Galton (1822-1911) hyväksyi oitis Darwinin ajatukset. Galtoninin mukaan ihminen oli luomakunnan kruunu. Erityisesti Galtonia kiinnosti ihmisen äly. Galton julkaisi ensimmäisen kirjansa aiheesta jo niinkin varhain kuin 1869. Galton todisteli kirjassaan kuinka äly on periytyvä ominaisuus. Siihen johtopäätökseen hän päätyi lähinnä sukututkimuksen kautta. Joissakin suvuissa oli enemmän tiedemiehiä kuin toisissa ja ero oli suurempi kuin mikä voisi olla sattuman aiheuttama. (Fahner 1986, 17-18.)

Seuraavassa kirjassaan Galton kehitteli teoriaansa edelleen. Itse asiassa hän kehitti ensimmäisen teorian älykkyydestä. Galtonin alkoi mitata älykkyyttä siten, että hän tutki ihmisen aistien erottelukykyä. Mitä tarkemmat aistit ihmisellä oli sitä älykkäämpi ihminen. Myöhemmin Galtonin teoriat hylättiin kokonaan. Galton ansaitsee kuitenkin maininnan ensimmäisenä testiteoreetikkona ja älykkyystutkijana. (Fahner 1986, 18.)

Modernit testausmenetelmät kehittyvät

Galtonin ajatukset älyn testauksesta vallitsivat 1900-luvulle saakka. Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Binet ja Henri julkaisivat 1896 artikkelin, jossa he kritisoivat aiempia yrityksiä mitata älykkyyttä. He ehdottivat erilaisia tehtäviä, joiden avulla älykkyyttä voitiin mitata. Varsinaisesti uudenlainen älykkyystesti löi itsensä läpi 1905, kun Binet ja Simon rakensivat testin koululaisia varten. Testin avulla voitiin seuloa esiin ne oppilaat, jotka tarvitsivat tukiopetusta. Testi löi itsensä läpi niin Europpassa kuin USA:ssa. Pian se sai vastaavanlaisia testejä seurakseen. (Fahner 1986, 19-20.)

Seuraavassa vaiheessa alettiin kehitellä entistä parempia matemattisia malleja, joita voitiin käyttää apuna testauksessa. Tässä suhteessa merkittäviä nimiä olivat Charles Spearman (1863-1945) ja Louis Thurstone (1887-19559. (Fahner 1986, 20-21.)