Hardwick, Neil (1999). Hullun lailla. (Suom. Juhani Lindholm). Helsinki: Otava.
Luettu 14.11.2004

Olisin ostanut kirjan, mutta kirja oli myyty loppuun ja uusi painos ilmestyisi vasta helmikuussa 2005. Käppäilin kirjastoon ja kas siellähän kirja oli saatavilla. Hyllyssäkin taisi olla peräti 5 kappaletta ja Mäntyharjustakin olisi löytynyt yksi kappale.

Tämän kirjan halusin lukea, koska olinhan lukenut joistakin lehdistä, että Hardwick oli sairastunut masennukseen ihan kunnolla. Kyse ei ollut mistään uupumisesta, josta selviäisi pitämällä kahden viikon hermoloman.

Alussa kirja tuntui pettymykseltä, koska alussa oli jorinaa Hardwickin töistä. Eikä oikein iskenyt tarina siitä kuinka Hän niitä kertoo. Jotenkin osuvalta tuntuu Hardwickin kuvaus siitä kuinka masennus tai siis depressio sattuu: "Sattuu. Sattuu olla minä". Hardwickin kuvaukset oireista ovat myös mielenkiintoisia ja ainakin hänelle täyttä totta. 1) Kyvyttömyys keskittyä mihinkään yhteen asiaan. 2) Kyvyttömyys tehdä päätöksiä. 3) Taipumus märehtiä kaikkia tuskallisia kokemuksia. 4) Itseinho ja 5) kielteinen tulevaisuuskuva.

Jännää pohdintaa löytyy siitä kuinka menetys vaikuttaa meihin. Tilanne on tietysti sitä pahempi mitä isompi menetys ja mitä enemmän niitä on. Mutta kyllä Harwick pohtii vielä paremmin kuuluisuutta eli kun on kuuluisa niin voi vaikka kirjoittaa kirjan sairastumisestaan. Toisaalta ei ole helppoa olla julkkis, kun kansa vaatii tai suorastaan käskee "Hei Hartviig tules tänne". Jotkut jopa odottavat, että Hartwick luonnollisesti kustantaa heille juomiset.

Kirjan luettuani ymmärrän ehkä hieman enemmän depressiosta kuin ennen kirjan lukemista. Vaikka jotenkin lähempänä on se aihe, että millaista on olla englantilaisena Suomessa. Sinut hyväksytään, mutta kuitenkaan ei hyväksytä.

Lukukokemus: 8.

Linkkejä
Neil Hardwick vähensi vauhtia
Rakkaan vävypojan masennus
Ulla-Mari Kivi arvioi ja esittelee kirjaa