Legendat jäällä

Haapaveden jäähalliin kerääntyi 26.12.2003 kahden joukkueen verran legendoja paikalle. Legendan kriteeri oli se, että pelaaja on joskus pelannut Haapaveden Urheilijoissa, mutta ettei hän enää pelaa jääkiekkoa missään edustusjoukkueessa. Ensimmäinen joukkue koostui Haapavedellä asuvista legendoista ja toinen koostui ex haapavetisistä legendoista.

Ex haapavetisten pukukopissa riitti jännitystä, kun ovesta lappoi sisään tuntemattoman näköistä porukkaa. Monen ikäpolven legendat eivät tunnistaneet toisiaan. Vanhimmasta päästä taisivat olla Hiitolan Hannu ja Alatalon Jarmo. Nuoremmista en ole niin varma. Siihen ikäpolveen kuuluvat ainakin Junton Anssi, Päivärinnan Kai ja Heikkilän Mika. Joukkueen maalivahteina olivat 1970-luvulla junioreissa yhtä aikaa pelanneet Jari Sarja ja Petri Laukka.

Vastustajan joukkueessa pelasivat mm. vanhat ulkojäiden tähdet Jorma Laitila, Jorma Aalto ja Jari Aakko. Heistä Laitila ja Aalto pelasivat miesten joukkueessa jo 1970-luvun lopulla. Aakko pelasi samoissa junioreissa kuin Sarja ja Laukka. Nuorempaa tähtikaartia edusti mm. takavuosien junioritähti Jaakko Virkamäki. Itse reväytin jalkani jo alkulämmittelyssä, joten annoin suosiolla Laukan Petrin aloittaa maalissa. Lisäksi epäilin omaa kuntoani, koska olihan edellisestä kerrasta kun olin maalissa kulunut aikaa peräti 7 vuotta.

Kuva: Kai-Petteri Sarja

Ensimmäisellä erätauolla e-juniorit laukoivat rankkareita. Se olikin hyvää lämmittelyä omaa pelaamista varten. Samalla sain kokeilla, että kestääkö takareisi torjumista lainkaan. No hyvinhän se kesti, kun en sitä ärsyttänyt. Lisäksi sain ensimmäisen erän aikana siihen kylmää ja onnistuin teippaamaan sen. HaU:n e-junioreiden kunniaksi on sanottava, että tarkemmin he laukoivat kuin legendat. Monta vetoa meni maaliin, mutta tässä alla olevassa kuvassa näkyy yksi torjunta. Tein mielestäni huipputorjunnan kipeällä jalalla, mutta kuva paljastaa, ettei torjunta-asento pysynyt kasassa. Patja ei ole jäässä ja mailakäsi huitoo tyhjää. Lisäksi kropan painopiste on väärällä puolella. Hukassa ovat siis taidot ja reaktionopeus tai sitten jalka haittasi enemmän kuin luulin. Tai sitten olen jo nousemassa ylös? Kuvassa kiekko on osunut aivan patjan kärkeen ja on nyt matkalla sivulle kohti kaukalon laitaa.

Kuvan otti kummipoika Kai-Petteri Sarja luottokortin kokoisella kamerallaan.

Pelasin toisen erän maalissa ihan loppuun saakka ja päästin kolme maalia, joista yksi syntyi nolosti rankkarista. Rankkari meni maaliin vieläpä räpyläkäden puolelta. Muuten erä meni hyvin sillä se päättyi tasan 3-3. Viimeisessä erässä kävin viimeiset kymmenen minuuttia maalissa ja päästin yhden maalin längistä. Muutaman kiekon sain torjuttua, mutta hitaus ja harjoittelemattomuus näkyivät.

Ottelu päättyi ex haapavetisten selvään tappioon, mutta lukemia en muista. Täytyy tarkistaa jostakin. Suurin syy tappion oli meidän harjoittelemattomuus. Vastustaja oli harjoitellut huomattavasti enemmän ja se näkyi lähinnä viimeistelytaidossa. Muuten ottelu on tasainen ja hyvätasoinen. Toisaalta kyseessä oli hyväntekeväisyysottelu HaU:n juniorikiekkoilun hyväksi eli ei siinä ihan tosissaan pelattu. Yleisöä oli kiitettävästi paikalla (250 henkeä) kannustamassa kaikkia legendoja - myös niitä joita en tuntenut tai joiden nimiä en millään enää muista.

Heikkilän Mika vitsaili pukukopissa, että huomenna on sitten ne lihakset kipeinä, joiden olemassa olosta et aiemmin edes tiennyt mitään. Ainakin minun kohdalla Mikan ennustus piti paikkansa. Oikean jalan takareisi on tänään sunnuntaina (27.12) kipeä. Samoin koko oikea kylki kaulaan saakka on hellänä ja käsivarret tuntuvat painavilta. Lopputulos tästä kaikesta on, että kyllä jääkiekko on niin kivaa ettei sitä vielä malta lopettaa.

HaU:n kotisivut
Pelijuttu Pyhäjokiseudussa (vaatii salasanan)