Hämäläinen, Pekka (1996). Voittaja vai häviäjä - päätä itse. Helsinki: Tammi.
Luettu 12.11.2004.

Tämän kirjan ostin joskus 1996, kun olin aloittanut Internetix-projektissa. Luin sen silloin heti jossain välissä. Se oli sitä aikaa, kun työt alkoivat kello 8:00 ja päättyivät yöllä joskus kello 2 tai 3. Ehkä kirjan ostoon vaikutti myös oranssi kansi. Ehkä se oli enne, koska myöhemmin vietin aikaa paljon jalkapallon parissa ja seurana oli tietysti Mäntyharjun Jäntevä, jonka pelipaidan väri on nykyisin oranssi.

Lukaisin kirjan nyt uusiksi – kait joku vastaus oli taas hukassa. Hämäläinen hallitsee kieltämättä tarinat, mutta mitään yhtenäistä tarinaa ei synny. Välillä myös ärsyttää yksinkertaistaminen tyyliin henkilöllä oli vaikeuksia, mutta hän selviytyi käymällä selvännäkijällä tai ostamalla hankalalle työntekijälle ruusun jokaisena työpäivänä kuukauden ajan. Suuria tieteen keinoin löydettyjä totuuksia ei sen sijaan löydy, eikä mitään analyyseja tyyliin asia on näin, mutta toisaalta….

Yksi erityisen ärsyttävä asia kirjassa on Suomen jääkiekon maailmanmestaruus vuodelta 1995. Hämäläinen tuntuu kokonaan unohtaneen, että kyllä Curt osasi myös valmentaa. Ei menestys perustunut tempuille tyyliin kirje pelaajalle, joka alkaa ”Haluathan olla maailmanmestari tänä iltana” tai slogaaniin ”litet bättre”. Unohtaa ei sovi esim. sitä, Lindströmin joukkueeseen liittyi mukaan kaksi loistavaa keskushyökkääjää eli Esa Keskinen ja Raimo Helminen, jotka olivat aiemmin olleet sivussa maajoukkuetehtävistä.

Toisaalta kyllä kirjassa on myös oivalluksia ja hyviä vinkkejä. Ajattelemme esim. usein, että meidän on saatava heti apua oireisiimme. Emme juurikaan mieti, että mitä se oire haluaa meille kertoa. Oire voi olla viesti. Kieltämättä se usein noin onkin, mutta taas herää kysymys: onko sillä oireella aina viesti ja millainen se viesti on. Lisäksi joskus oireiden viestien tulkitseminen voi johtaa tyhmiin päätöksiin eli henkilö tulkitsee oireen viestin negatiivisella tavalla ja päätyy siksi johonkin todella tyhmään ratkaisuun. Esim. kaveri masentuu ja tulkitsee, että se on viesti hänelle: ”olet täydellinen paska, ei sinun kuulu olla onnellinen”. Toisaalta Hämäläinen kirjoittaa onneksi myös turhasta syyllisyydestä eli vääristyneistä ajatuksista.

Tässäkin kirjassa näköjään on ajatus: ”energiaa ei kannata hukata asioihin, joita ei voi muuttaa”. Tuo ajatus putkahtelee Hämäläisen kirjoissa usein esille.

Hämäläinen on myös laatinut listan ohjeiksi niille, jotka haluavat menestyä.

Mielikuvaharjoituksesta Hämäläinen puhuu myös. Esim. koripallon mielikuvaharjoitusten hyvä puoli on se, ettei mielikuvaharjoituksissa heitetä koskaan ohi. Tuollaisessa on kieltämättä ideaa, mutta esim. vertaus Lootin vaimosta on huono. Vaimo katsoi taakseen ja jähmettyi suolapatsaaksi. Hän halusi pysyä kiinni vanhassa, mutta ei se vanhassa kiinni pysyminen aina huonoa ole eikä myöskään vanhojen kaiveleminen.

Lukukokemus: 7

Linkit:
Ikarosterapia: sivuilta löytyy tietoa Hämäläisestä lisää runsain mitoin.